Olen työskennellyt Sosprolla yhdeksän vuotta. Luulen, että olen itse ajautunut tänne lastensuojelun sijaishuoltoon ja Sosprolle, koska lapsuuden perheessäni on ollut sijaislapsia, jotka ovat ihan yhtä lailla ollut sitä perhettä kuin kaikki muutkin meistä. Nuorempana minulla oli haaveena omat sijaislapset. Haaveeni ei sitten toteutunut, niin tämä on ollut luonteva ratkaisu, että saan työskennellä nyt lastensuojelun sijaishuollossa. Olen jo pienestä asti kasvanut siihen, että kaikilla lapsilla ei ole turvallista kotona, vaan sen turvan antaa joku muu. Haluan olla turvaamassa täällä sijaishuollossa lasten arjen, jotta he saisivat elää mahdollisimman kodinomaista ja tavallista arkea.

Kaikista merkityksellisimpiä hetkiä työssäni ovat mahdollisimman tavalliset hetket, kun olen onnistunut luomaan sellaisen ilmapiirin, johon on jokaisen mukava tulla. Esimerkiksi yksi tärkeä arjen hetki on, kun teen ruokaa ja nuoret kokoontuvat siihen ympärille. Olen puhunut monien aikuistuneiden sijoitettuna olleiden nuorten kanssa ja he ovat olleet myös sitä mieltä, että tavalliset hetket ovat olleet kaikkein merkityksellisimpiä lastenkodissa.

Koen Sospron mission, olemme lapsia, nuoria ja perheitä varten, tosi omana ja minulle todella tärkeänä. Itselläni on lapsia ja mietin tosi usein, että jos oma lapseni olisi laitoksessa, niin miten haluaisin, että hänet otettaisiin huomioon. Pidän myös tärkeänä sitä, että vanhemmatkin tietävät, että olemme täällä rinnallakulkijoita. Monilla on stereotypioita laitosmaailmasta, niin niitä on kiva olla mukana murtamassa.

Sosprossa kaiken toiminnan perusta on usko ihmisessä olevaan hyvään. Kehityskeskusteluissa aina puhumme, että minun supervoimani on nähdä ihmisissä se hyvä jotenkin luonnostaan. Pidän sitä tärkeänä, että ensiksi näen hyvän nuorissa. Vaikka nuori tulisi millaisista taustoista ja millä oirehdinnalla tahansa, niin näen nuorten sisään ja oirehdinnan taakse. Sitten sen jälkeen alan vahvistamaan sitä ja sanomaan nuorelle, että mitä kaikkea hyvää hänessä näen ja tietoisesti nostan arjessa niitä hyviä asioita esille. Esimerkiksi, jos nuorella on kauhean negatiivinen kuva itsestään, sanon, että jos pystyisin antamaan sen kyvyn itsestäni, miten minä näen, niin näkisit itsesi ihan eri tavalla.

Blogiteksti perustuu haastatteluun: ohjaaja, Liisa Heleä