Olen työskennellyt Sosprolla noin kaksi ja puoli vuotta avopalveluohjaajana. Sosprolle siirryin ihan erilaisista työtehtävistä. Aiemmin työskentelin esimerkiksi mielenterveystyön parissa. Pisin kokemus itselläni on kuitenkin sijaisvanhemmuudesta. Sitä kautta olen saanut sellaista tietoa ja kokemusta, jotka auttavat tässä nykyisessä ohjaajan työssäni. Pohjakoulutukseltani olen lähihoitaja.

Osallisuus on tärkeä teema ja arvo. Koen todella tärkeäksi, että jälkihuoltonuoret kokisivat olevansa arvokkaita ja osana meidän yhteiskuntaamme. Me ohjaajat yritämme tsempata heitä ja uskoa, että he kyllä löytävät oman paikkansa ja kuuluvat yhteiskuntaamme sekä osaksi nuorten aikuisten ryhmää. Meillä avopalveluissa nuoret tapaavat välillä toisia nuoria ja yritämme löytää harrastuksia ja sosiaalisen kuntoutuksen paikkoja. Olemme ohjaajina nuorille äänitorvi ns. aikuisten maailmaan. Kovasti esimerkiksi viime vaalien alla puhuin äänioikeudesta. Nuorella on ihan yhtä monta ääntä käytettävissä, kuin presidentillä.

Osallisuus näkyy päivittäisessä työssä eri muodoissa. Jos ajattelen osallisuutta työn tekemisen näkökulmasta, niin lähdemme ensiksi selvittämään asiakkaalta sitä, mikä toimintatapa hänelle voisi sopia. Kenellekään ei voi ulkopuolelta tulla sanomaan, miten kannattaa tehdä, vaan se vaatii yhdessä miettimistä ja esimerkiksi asiakkaan kiinnostuksen kohteiden kartoittamista. Osallisuutta on mielestäni yksilön kokema osallisuus ja sitten on myös tässä työssä sitä osallistavaa työtä.

Osallisuus voi näkyä eri tavoin perhetyössä verrattuna yhden aikuisen kanssa tehtävään työhön. Se liittyy jokaiseen asiakkuuteen eri tavalla. Perhetyössä voisi ajatella, että osallistamisen hyvä keino on kerrata säännöllisesti, mitä olemme tehneet ja olemmeko menneet oikeaan suuntaan ja tarttuneet oikeisiin asioihin. Yritämme, että asiakas itse ymmärtää, missä menemme ja mitä olemme tekemässä. Nuorilla saattaa olla kaikki asiat sekaisin ja lähdemme selkeyttämään tilannetta ja löytämään yhden asian ja nuori saa päättää sen, mikä on ensimmäinen askel.

Meidän pienessä Tampereen avopalveluiden tiimissä osallisuus näkyy siten, että olemme osa työyhteisöä ja kaikilla on oma paikkansa ja kaikilla on yhtä iso rooli. Olemme saaneet vaikuttaa omaan työhömme eli saamme tehdä omalla tyylillämme työtä. Kukaan ei tee ihan samalla tavalla, kuin joku toinen. Työyhteisön osallisuuteen liittyvä tilanne tulee mieleen, kun hiljattain pohdimme arvoja yhdessä ja esimerkiksi kehumisen kulttuuria.

Blogiteksti perustuu haastatteluun: avopalveluohjaaja, Sirkku Parkkari