Olen aloittanut Sosprolla tammikuussa 2024 Metsätammen Terhon asuinyksikössä. Terho on uusi erityistason asuinyksikkö, joka avattiin alkuvuodesta ja toimin asuinyksikön yksikön johtajana. Työuraa lastensuojelussa minulla on takana yli 12 vuotta. Koulutukseltani olen fysioterapeutti ja lastensuojelun työkentälle ajauduin heti opintojeni päätteeksi.

Työurani aikana olen työskennellyt ohjaajana sekä perustason asuinyksikössä, että erityistasolla ja erityisessä huolenpidossa. 12 vuoden työurani on pitänyt sisällään myös yhteensä yli neljä vuotta esihenkilötehtävissä työskentelyä. Olen eri vaiheissa työuraani pohtinut myös muita työmahdollisuuksia, mutten kuitenkaan ole osannut lähteä lasten ja perheiden parista. Lastensuojelussa työskentely on osa minua. Minua ajaa halu auttaa lapsia ja perheitä, ja olla osa heidän elämäntarinoitaan ja vaikuttaa heidän tarinoidensa kulkuun.

Sosprolla työn perusta on usko ihmisessä olevaan hyvään. Tähän liittyen olen päässyt osallistumaan tänä vuonna myös Huomaa hyvä! Sosprossa -koulutuskokonaisuuteen ja meidän yksiköllämme on ollut ilo ja kunnia toimia pilottiyksikkönä teeman kehittämisessä. Teema oli minulle jo entuudestaan jonkin verran tuttu ja se sopii hyvin omaankin ideologiaani. Jos tavoitteena on olla lapsen ja perheen tarinassa mukana ja sitä tarinaa tarvittaessa ohjatakin, on keino siihen se, että keskittyy hyviin asioihin ja huomaa niitä. Kenenkään, huonossakaan tilanteessa olevan ihmisen, tarina ei ole niin epätoivoinen, etteikö siitä olisi poimittavissa hyviäkin asioita.

Huomaa hyvä! Sosprossa -koulutuksesta minulle on jäänyt kirkkaimpana lauseena mieleen yksi virke: ”Se lisääntyy, mitä me huomaamme ja mistä me puhumme.” Nuoret, jotka meidän asuinyksikköömme muuttavat, saattavat olla esimerkiksi päihde- ja rikoskierteeseen ajautuneita nuoria, jotka ovat tottuneet olemaan ’’vikalistoja’’. Se on saattanut alkaa jo alakoulussa esimerkiksi ADHD-piirteiden esiin poimimisena. Jos jatkamme sen vikalistan äärellä, niin todennäköisesti syöksykierre jatkuu. Jotta voimme kääntää kehityksen toiseen suuntaan on ainut tapa huomata heissä oleva hyvä. Jokaisella lapsella on oikeus kuulla, mitä hyvää hänessä on.

Hyvän huomaaminen ulottuu myös työryhmäämme. Pyrimme siihen, ettei työkavereiden tekemisessäkään huomioida vain huonoa, vaan huomataan hyvä. Jos työryhmässä ilmapiiri on hyväksyvä ja huomio kiinnitetään hankaloittavien asioiden sijasta siihen, mitä toiselta voi oppia. Jokainen meistä on paljon muutakin, kuin päällimmäisenä näkyvä käyttäytyminen tai ulkokuori. Ei pitäisi jäädä yksittäisiin ominaisuuksiin kiinni, vaan nähdä sen kuoren kerrosten taakse.

Blogiteksti perustuu haastatteluun: yksikön johtaja Juho Uutela