Hakeutuessani ammattikorkeakouluun opiskelemaan minulle oli selvää, että haluan opintojeni jälkeen työllistyä nimenomaan lastensuojelun toimikentälle. Hakeuduinkin jo sosionomiopintojeni ensimmäiseen harjoitteluun sijaishuollon asuinyksikköön Käpylään Poriin töihin. Käpylä on itsenäistyville nuorille suunnattu asuinyksikkö ja juuri tämän ikäisten nuorten kanssa työskentely tuntui omalta. Käpylässä olenkin nyt viihtynyt harjoitteluiden, sijaisuuksien ja kesätöiden merkeissä noin kolmen vuoden ajan.

Käpylän yksikössä viihdyin heti. Käpylä on kodinomainen ja työryhmä on lämminhenkinen, tänne on ollut helppo tulla. Minut on otettu aina hyvin vastaan ja sijaisenakin on ollut aina sellainen olo, että kuulun kalustoon. Ilmapiiri on turvallinen ja luottamus työyhteisön jäsenten välillä on vahvaa.

Rohkeus arvona on ohjaajan työssä monella tapaa läsnä. Ohjaajana rohkeutta on olla oma itsensä ja tuoda itsensä työhön juuri sellaisena kuin on. Uransa alussa olevalta vaaditaan erityisen paljon rohkeutta, sillä oman ammatti-identiteetin ja arkiminän eroa voi olla hankala tunnistaa. Ohjaajalta vaaditaan myös rohkeutta tehdä arjessa päätöksiä ja valintoja lapsiin liittyen, vaikka jotkin tilanteet olisivat omalla epämukavuusalueella. On tärkeää, ettei pelkää liikaa epäonnistumista ja uskaltaa ehdottaa uusiakin toimintatapoja tilanteisiin. Epäonnistumisen sattuessa, on rohkeutta myöntää epäonnistumisensa ja ottaa vastuu tilanteesta.

Myös empatian osoittaminen nuorta kohtaan vaatii ohjaajalta rohkeutta. Rohkeutta vaaditaan ohjaajan lisäksi myös nuorilta monissa tilanteissa. Itsenäistyvän nuoren elämänvaihe vaatii nuorelta paljon. Pyrin kannustamaan myös nuoria olemaan rohkeasti oma itsensä. Pidänkin tärkeänä sitä, että nuoret oppisivat olemaan omia itsejään ja luottamaan siihen, että heistä pidetään juuri sellaisina kuin he ovat.

Haastateltavana on toiminut Annette Savolainen, ohjaaja Käpylästä.