Työurani lastensuojelussa alkoi 14 vuotta sitten Sospron Mansikkapuistossa. Opiskelin tällöin nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi ja suoritin koulutukseeni liittyvää harjoittelua asuinyksikössä. Kiinnostukseni lastensuojelussa työskentelyyn heräsi jo opintojeni aikana, sillä koulumme opettajista monet olivat työskennelleet lastensuojelun sijaishuollossa. Sittemmin olen täydentänyt opintojani lähihoitajaopinnoilla, mutta työurani on jatkunut lastensuojelun sijaishuollossa. Erityistä rakkautta tarvitsevat lapset ja heidän kanssaan työskentely on pitänyt minut lastensuojelussa. Tällä hetkellä työskentelen erityistason asuinyksikkö Kanervassa.

Sospron yksi arvoista on luottamus ja meille luottamus onkin kaiken toiminnan perusta. Luottamus näkyy ohjaajan työssä monella tavalla. Luottamusta tarvitaan paitsi suhteessa työyhteisöön ja työkavereihin, myös suhteessa lapsiin ja heidän perheisiinsä. Luottamus on aina ansaittua, eikä se ole itsestäänselvyys.

Luottamuksen ansaitseminen on tärkeää jokaisen lapsen kohdalla. Lapsi ei välttämättä heti meille muuttaessaan ole kiitollinen ja onnellinen siitä, että on päässyt asumaan yksikköön. Luottamuksen syntymiselle pitää antaa aikaa. Lapsen luottamuksen rakentamisessa tärkeintä on olla turvallinen aikuinen lapselle. Tähän liittyy fyysisen turvallisuuden lisäksi psyykkinen turvallisuus. Lapselle tulisi syntyä tunne siitä, että joku on hänen puolellaan.

Lapsen luottamuksen voittamisen huomaa usein siitä, että lapsi uskaltaa näyttää kaikki tunteensa ilman, että hän pelkää seuraamuksia. Se näkyy meillä myös siinä, että lapsi haluaa kuulua yhteisöön. Olla mukana ja tehdä asioita yhdessä. Luottamukseen liittyy myös se, että lapsi uskaltaa kokeilla rajojaan ja silti palata takaisin ja pyytää apua, jos sitä tarvitsee.

Ohjaajan työssä tärkeää on hyväksyä ja ymmärtää erilaisia perheitä. Luottamuksen rakentamisen tavoitteena suhteessa perheeseen on luoda luottamus siitä, että me ohjaajat teemme parhaansa perheen lapsen hyväksi riippumatta siitä, minkälaiset elämän lähtökohdat ovat milloinkin olleet.

Luottamus tiimin jäsenten välillä on myös tärkeää. Työssämme on päivittäin erilaisia muuttuvia tilanteita ja ohjaajan tulee pystyä luottamaan työkaverin ammattitaitoon ja läsnäoloon. Työ itsessään saattaa olla kuormittavaakin, joten on tärkeää, että kotiin mennessään voi luottaa siihen, että arki pyörii asuinyksiköllä ilman omaa läsnäoloa.

Haaveilen siitä, että jokainen lapsi pystyisi luottamaan itseensä ja siihen, että elämä kantaa. Se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita eri elämän vaiheissa. Kuitenkin toivon, että jokainen lapsi voisi luottaa siihen, että oma paikka yhteiskunnassa löytyy.

 Blogiteksti perustuu haastatteluun: ohjaaja Rosa Lindeman