Aloitin urapolkuni lähihoitajana ja erikoistuin mielenterveys- ja päihdetyöhön. Myöhemmin opiskelin sosionomiksi ja tein harjoittelun lastensuojelussa. Ajattelin, että lastensuojelu ei ehkä ole ihan oma juttuni, mutta päädyin tekemään viimeisen opintoihin kuuluvan harjoittelun lastensuojelun sijaishuollossa. Harjoittelun myötä omat ajatukseni muuttuivat lastensuojelusta. Viimeisen harjoittelun jälkeen tein samassa paikassa vuorotteluvapaan sijaisuuden ja tajusin, että tämä on ihan oma juttuni ja innostuin lastensuojelutyöstä. Vuorotteluvapaan sijaisuuden jälkeen avautui mahdollisuus vakituiseen työsuhteeseen yhdessä yksityisessä lastensuojelulaitoksessa, jossa aloitin ohjaajana. Tein vuoden ohjaajan työtä, jonka jälkeen aloitin vastaavana ohjaajana ja vuoden vastaavan ohjaajan pestin jälkeen aloitin yksikön johtajana. Tällä työnantajalla olin melkein 10 vuotta ja viime syksynä aloitin yksikön johtajana Sospron Kankaantaan toimintayksikössä Pirkanmaalla. 

Miettiessäni sijaishuoltoa ja arjen onnistumisia, yleensä iso haaste jokaisen nuoren kohdalla on lähteä rakentamaan luottamusta, kun sijoitus alkaa. Siellä on taustalla monesti epäonnistumisia ja epäluottamusta aikuisia kohtaa, mikä haastaa suhteen rakentamista sijaishuollon aikuisiin. Monesti nuorelta kuulee, että ei ole luottamusta aikuiseen, että kun ne pettää ja hylkää. Jotta voimme onnistua työssämme, tosi iso ensimmäinen voitettava haaste on, miten saada rakennettua luottamus nuorelle niin, että nuori kokee voivansa luottaa siihen yksikköön. 

Yksikön johtajana pääsen ottamaan vastaan uutta nuorta ja tukemaan luottamuksen muodostumista. Koitan heti tehdä tilaa nuoren omaohjaajille, jotta he saavat alusta asti keskittyä nuoreen. Jos nuoren sijoituspolun matkalla tulee haasteita, niin sijoituksen alkuaika näyttelee merkittävää roolia. Kun siihen on panostettu, ovat haasteet helpommin voitettavissa.

Työssämme arjen onnistumiset liittyvät useimmiten vuorovaikutukseen. Siihen, että saadaan yhteys nuoren ja aikuisen välille. Liian herkästi nuorten ja aikuisten välille syntyy vastakkainasettelua. On merkityksellistä saada nuori ymmärtämään se, että olemme samalla puolella, vaikka voimmekin olla asioista eri mieltä. Suurin mieleen painunut onnistuminen oli silloin, kun nuori halusi pyytää minut mukaan tapaamaan tyttöystävänsä perhettä. Silloin tunsin, että olemme tehneet jotain oikein. Peruin kaikki menot itseltäni. Tapaamisen osallistumisella oli iso merkitys meidän suhteeseemme.

Työuraltani elämääni on jäänyt sellaisia nuoria, jotka ovat jo aikuisia ja edelleen heiltä saattaa tulla viestiä, soittoja ja kiitoksia esimerkiksi koulupaikasta tai lukion päättymisestä. Ne ovat olleet tosi tärkeitä. Haasteiden hetkillä nuorella aikuisella on herännyt ajatus siitä, kuinka tärkeitä aikuiset olivat sijoituksen aikana. Ne ovat olleet pysäyttäviä hetkiä.

Emmi Ruotsalainen, yksikön johtaja, Kankaantaka